Olen viime päivinä laskenut useitakin urakoita erilaisiin kohteisiin.
Tarjouksen tekeminen on helppoa. Ei
tarvitse kuin hinnoitella se mitä tilaaja haluaa. Mutta mitä tilaaja haluaa?
Pihan. Hyvä pyydän lähettämään suunnitelmat tarjouksen pohjaksi. Näitä suunnitelmia tutkiessani tulee
mieleeni, että kenelle näitä suunnitelmia oikein tehdään?
Otetaanpa ajatusleikki: Kenelle pihasuunnitelma tehdään? – Asiakkaalle.
No kuka on asiakas? Onko se laskun maksaja? Mietitäänpä mikä on lopputuote? –
Piha. Tästä mielestäni voisi ajatella
että suunnittelu tehdään käyttäjälle.
Nyt voidaan miettiä mitä käyttäjä tekee pihasuunnitelmalla
pelatessaan krokettia uudella pihallaan? EI MITÄÄN.
Tästä näkökulmasta pihasuunnitelma näyttäytyy aivan uudessa
valossa. Vai olisiko ehkä syytä puhua pihasuunnittelusta. Suunnitelmahan on
vain yksi prosessin näkyvä tuotos. Näin ajateltuna käyttäjälle ”tehdään”
palvelu ja suunnittelun näkyvä osa suunnitelma palvelee kaikkia jotka tarvitsee
tietoa mitä ja miten.Palvelu
Tilaajan näkökulmasta suunnitelma on palvelu joka
mahdollistaa hankkeen toteuttamisen suunnitelmallisesti ja ennalta
määritellyllä tavalla. Tilaaja tarvitsee suunnitelmaa nähdäkseen miltä piha
näyttää sekä toimiakseen niiden kanssa jotka pihan tekevät. Eikö nämä ole nimenomaan
palvelua? On tehty jotain joka helpottaa tilaajaa saamaan haluamansa (eli
pihan).
Suunnitelma = suunnitelma-asiapaperit
Palvelun näkyvä tuote on suunnitelma-asiapaperit (yleensä ei
pelkkä kuva).
Asiapaperit on syytä tehdä niin, että ne palvelevat kaikkia
hankkeen toteuttamiseen osallistuvia. Ohjeet ja opit tähän on varmasti
olemassa. Ne täytyy vain jokaisen suunnittelijan selvittää ja ottaa käyttöön.
Joskus kuulee selityksiä, että asiakas halusi vain tällaisen
tai ei ollut saatavilla lähtötietoja jne…
Koska tilaaja harvoin tietää mitä on tilaamassa, olisi hyvä
että edes myyjä tietäisi mitä on myymässä.
Laittakaamme siis koko ammattitaito
peliin!
